Oli mukava herätä, käydä suihkussa ja pukea päälle. Luin ja loikoilin, kunnes piti lähteä treffeille. Olin sopinut kahdet eri treffit samalle päivälle, eikä se ole koskaan fiksua sanovat.
Kuitenkin, en oikeastaan ollut edes enää kiinnostunut kuin vain toisesta miehestä, mutta kun kerta oli sovittu niin menin molempiin. Myöhästyin, kurja minä, mutta laitoin viestiä kuitenkin. Hän joi ilmeisesti joko limonaadia tai lonkeroa, en kysynyt. Oli selkeesti krapula. Näin hänet illalla kavereitten kanssa baarissa pistäytyessäni ja hän olikin ihan naamat.
Noh, mutta mulla ei ollut krapulaa ja taisinkin vähän virnistellä, en niin myötätuntoisesti. : )
Lähes pari tuntia meni siinä jutellessa ihan turhia, ja tosiaan huomasin, että ei mitään tulevaisuutta.

Viideksi menin sitten ruokapaikkaan, jossa oli sovittu treffit tän toisen kanssa sanotaan vaikka että Tapion kanssa.
Olin treffannut häntä aiemmin kerran, viime keskiviikkona ja silloin oli vesilasin ääressä mennyt kaksi tuntia kuin siivillä.
Juttelimme ja söimme, kaksi tuntia meni taas kuin hujaus. Sitten siirryimme yhteen lempibaareistani ja joimme paukut. Taas meni kaksi tuntia kuin huispaus.

Sitten lähdimme kotia kohti, matka oli lähes sama, hän asuu yllättävän lähellä, ja hän saattoikin kotiovelle. Halasimme ja sovimme näkevämme ensi viikolla.

Olen vain hymyillyt koko loppuillan. : )

Mutta samalla kokoajan alitajunnassa joku kuiskii, että ei siitä kuitenkaan mitään tule.
Kaikki mun ihmissuhteet on kaatuneet ennemmin tai myöhemmin.
Ja mitä tarjottavaa mulla nyt olisi?
Se on ihan tyhmää ajatella niin, tiedän, mutta silti ajattelen.
Kaikki on ihan hyvin, kunnes katson peiliin ja siellä se on taas: sama Peilihirviö.
Pitäisiköhän mun ostaa uusi peili?