Koko ajan nälkä.

Ärsyttävää.

Todella hyvin on pysynyt hallussa tämä syöminen.. kontrolli ei saa nyt lipsua.
Sipsiä tekis mieli aivan järjettömästi.
Onneksi karkkien syöminen ei olekaan ongelma ollut koskaan, mutta tuo suolanen tavara.
Jumalauta.


Olen ehkä vähän ihastunut tähän Tapioon. Paska nakki.

Sitä pitää niin monesti lyödä päätään seinään,, uudestan ja uudestaan.

Ja hänkin on ilmeisesti ihastunut muhun. Vielä huonompi juttu. Pitäs varmaan lopettaa tää alkuunsa, mutta en halua.
Tahdon uskoa ja ajatella, että kaikki menisi hyvin tällä kertaa, että rakastuisin.
En ole ollut kuin kerran elämässäni oikeasti rakastunut, ja siitä on luvattoman kauan aikaa.

Luulotteleekohan ihminen itselleen, että toisen ihmisen rakkaus voi pelastaa itsensä?

Miten järjetön ajatus!